Kalle Kaarna on Perniöläissyntyinen taidemaalari, elokuvaohjaaja ja kirjailija. Hänen lapsuuden kotinsa sijaitsee Matildedalissa. Muurlassa hän asui parikymmentä vuotta, mutta suurimman osan elämästään hänen kotipaikkansa oli Helsinki.

Hän oli pyrkinyt aiemmin suuren Akseli Gallen-Kallelan oppilaaksi, joka suostui ottamaan Kaarnan oppilaakseen. Opettajan omat suunnitelmat muodostuivat kuitenkin esteeksi tälle. Loppujen lopuksi hän pääsi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin, jossa hän kävi kolmivuotisen kurssin 1906-1909. Siellä hänen opettajinaan oli muun muassa Väinö Blomstedt, Albert Gebhard ja Hugo Simberg sekä ns. piirustussalin tarkastajana Eero Järnefelt.

Ensimmäinen, niin sanottu ”taitelija debyytti” Kaarnalla oli v.1911. Vuoteen 1925 saakka hän maalasi pääasiallisesti sen hetkisen kotipaikkakuntansa Muurlan maisemia, mutta myös laatukuvia kuten pyykkäreitä, perunannostajia jne. Asetelmat kuvastivat usein taiteilijan omia harrastuksia ja mieltymyksiä. Uskollisimpia malleja kuitenkin oli oma äiti, lapset ja muu kotiväki. Näistä asetelmista syntyikin tauluja, kuten Lukevia tyttöjä, Pajupilli tekijät, Mummo kertoo jne.

Arvostelut olivat etenkin 20-luvulla varsin suopeita. Erityisesti mainittiin taitelijan vankkaa piirustustaitoa, harrasta syvenemistä aiheeseen ja lämmintä suhtautumista kuvattavaansa. Yleissävy tällä niin sanotulla ”Muurlan kaudella” oli usein hieman alakuloinen, myös akvarelleissa joiden maalaajana häntä kiiteltiin. Kuitenkin tämän Muurlan kauden loppupuolella samojen elementtien käyttöä kritisoitiin uusien vaikutteiden puutteeksi.

Vuonna 1925 hän muutti perheineen Orivedelle. Tampereen taiteilija piireissä hän tapasi Uuno Eskolan, joka yhdessä näyttelijöiden Eero Leväluoman ja Helge Raninin. Heidän yhteistyönään tehtiin elokuva ”Ei auta itku markkinoilla”, joka ilmestyi vuonna 1927. Tämä elokuva kumminkin jäi porukan ensimmäiseksi ja viimeiseksi elokuvaksi.

Kaarna jatkoi yksin eri tuottajien laskuun. Runsaan 10 vuoden ajan hän toimi filmiohjaajana ja tarpeen vaatiessa näyttelijänä. Hänen töitään filmiteollisuudessa arvostettiin ja esimerkiksi historiallisten filmien huoliteltu lavastus ja vankka asiatausta saivat kiitosta. Käsikirjoitukset Kaarna muokkasi itse ja hänen esikoiselokuvansa ”Miekan terällä” tarina oli Kaarnan ideoima. Myöhemmin Kaarnan toinen vaimo, kirjailija Katri Viita auttoi häntä käsikirjoituksien laadinnassa.

Kalle Kaarna ohjasi yhteensä 13 elokuvaa, joista tunnetuimmat ovat Jääkärin morsian vuodelta 1931, Kuisma ja Helinä vuodelta 1932, Elinan surma vuodelta 1937 ja Isoviha vuodelta 1939, joka joutui esityskieltoon sodanuhan vuoksi. Filmit tuhoutuivat erään filmiarkiston palossa. Kahdesta löydettiin myöhemmin kopiot (Kuisma ja Helinä, Isoviha), joista tehtiin esityskelpoiset kappaleet filmiarkistoon. Myöhemmin myös Jääkärin morsiamesta löytyi kopiot Yhdysvalloista, Michiganista.

Sota lopetti Kaarnan elokuvauran. Sotien jälkeen Kaarna jatkoi maalaustentekoa, tosin tyyli oli aiempaa persoonattomampia. Helsingissä asuessaan teokset olivat pääasiallisesti sisä- ja muotokuvia. Saatuaan kesäpaikan Kemiöstä, lapsuudenseutua Matildedalia vastapäätä hänen teoksensa olivat värikkäämpiä ja valoisampia, kuin aikaisemmin.